Keskisessä Saksassa sijaitseva pieni Nordhausenin kylä on tunnettu nykyään munalikööristään. Toisen maailmansodan aikaan kylän vieressä sijaitsi Mittelbau-Doran vankileiri ja V1- ja V2-rakettien valmistamiseen valjastettu 55 kilometrin pituinen luolaverkosto.
Toisen maailmansodan loppupuolella Saksassa uskottiin lujasti uusien rakettiaseiden muuttavan sodan kulun. Sodanjohdon panostuksia näihin maailman ensimmäisiin avaruusraketteihin onkin pidetty yhtenä syynä Saksan lopulliseen häviöön. Saksassa oli kehitetty myös maasta laukaistavia ilmatorjuntaohjuksia, mutta näiden kehitystyö jäi rakettiaseiden jalkoihin. Joidenkin historian tutkijoiden mukaan IT-ohjusten laajempi käyttö olisi saattanut vaikeuttaa liittoutuneiden ilmaoperaatioita ja näin pitkittää sodankäyntiä ja ehkäpä vaikuttaa myös sodan lopputulokseen.
V1- ja V2-raketteja koottiin alunperin Itämeren rannalla sijaitsevassa Peenemündessä, mutta liittoutuneiden pommitusten takia rakettitehtaalle piti etsiä uusi sijoituspaikka vuonna 1943. Niinpä alunperin polttoaineiden varmuusvarastoksi suunniteltu ja vuodesta 1936 rakenteilla ollut valtava Harz-vuoren luolasto muutettiin maanalaiseksi rakettitehtaaksi.
Rakettitehdas oli toimintakykyinen vielä amerikkalaisten vallatessa sen huhtikuussa 1945. V2-raketit koottiin Mittelbau-Dorassa ja kuljetettiin junilla länteen laukaisualustoille. Saksa laukaisi n. 6000 V2-rakettia Englantiin, joista suuri osa oli kuitenkin suutareita (osittain Mittelbau-Doran vankien kokoonpanotöissä suorittaman sabotoinnin takia). Ne kuitenkin aiheuttivat paljon pelkoa siviiliväestön keskuudessa. V2-raketit olivat tuohon aikaan sodankäynnin huipputekniikkaa. Niitä ei voinut torjua millään keinolla. Liittoutuneet eivät olleet kyenneet edes tuhoamaan yhtään laukaisualustaa, ja estämään näin V2-rakettien aiheuttamia tuhoja. Ainut keino oli vallata rakettitehdas ja lopettaa näin rakettien tuotanto.
Amerikkalaiset siirsivät heti valtauksen jälkeen paljon rakettitekniikkaa Yhdysvaltoihin. He palkkasivat jopa rakettien valmistuksesta vastanneita insinöörejä ja tiedemiehiä palvelukseensa. USA:n oman ohjusteknologian juuret ovatkin toisen maailmansodan Saksassa.
Mittelbau-Doran keskitysleirissä ei ollut juutalaisia vaan sotavankeja ja poliittisista syistä pidätettyjä saksalaisia. Lisäksi tehtaassa työskenteli jonkin verran myös siviiliväestöä. Niinpä Mittelbau-Doran keskitysleirin vangit ovatkin olleet ainakin alkuvaiheessa muita keskitysleirivankeja hyväosaisempia. Leirissä toimi jopa bordelli ja elokuvateatteri. Luolaston rakentamisessa ja sodan loppuvaiheessa Mittelbau-Dorassakin arvioidaan kuitenkin kuolleen noin 20 000 vankia. Luolien rakennusvaiheessa vangit joutuivat asumaan jopa puoli vuotta maan alla luoliin rakennetuissa majoitustiloissa… Yhdessä allaolevista kuvista näkyy vankien saniteettitiloja.
Tänä päivänä Mittelbau-Dorassa on vastikään valmistunut uusi museorakennus. Entisen keskitysleirin alue toimii muistomerkkinä. Alueella on mm. alkuperäisen mallin mukaan tehty parakkirakennus sekä ainoana alkuperäisenä rakennuksena säilynyt krematorio. Luolastosta on avattu pieni osa kävijöille. Neuvostoliitto sulki luolat räjäyttämällä niiden suuaukot vuonna 1948 ja vaikka luolia on vuoren alla edelleen kymmeniä kilometrejä, vain pieneen osaan on turvallisuussyistä mahdollista päästä. Yhdessä allaolevista kuvista näkyy luolaston pienoismalli.
Kävely pimeässä -kellarilta haisevassa- kosteassa luolassa V1- ja V2 -rakettien romun keskellä on melkoinen kokemus. Se on kuin hyppäys ajassa taaksepäin vuoteen 1945. Mittelbau-Doran luolissa voi yhä edelleen aistia konkreettisesti natsi-saksan sotakoneiston mielettömyyden.